Miten kyläyhdistystoiminta on muuttunut vuosien saatossa?

Vanhukset ovat yleensä kyläyhdistystoiminnan ydin

Kyläyhdyskuntien toiminta on muuttunut todella paljon vuosien saatossa. Ennen kylät olivat tiiviitä yhteisöjä, joissa kaikki tunsivat kaikki. Kylään mentiin ilmoittamatta ja toisia autettiin. Nykyään ei edes puhuta kyläyhdistyksistä kuin ehkä maalla, jossa vielä tunnetaan naapurit ja käydään paljon kylässä. Nykyään kun suurin osa ihmisistä asuu kaupungeissa ja kylien rajojakaan ei ole selkeästi niin on myös vaikeaa yhdistyä kyläyhdyskunnaksi. Monissa kaupunkien lähiössä on kuitenkin jonkinlaista kylätoimintaa esimerkiksi asukastupia ja muuta yhteistä toimintaa.

Entisajan kyläyhdistytoimintaa

Ennen vanhaan oli aina joku joka auttoi kylässä, jos apua tarvittiin. Usein samassa talossa asui useampi sukupolvi ja apua saatiin senkin takia nopeasti jo omasta perheestä. Vanhukset eivät olleet yksin omissa kodeissaan tai asuneet vanhankodeissa kaukana omista lapsistaan. He asuivat lastensa kanssa samassa talossa ja näkivät siis koko ajan omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Heistä oli taas apua lastenhoidossa, kun he asuivat saman katon alla heidän kanssaan.

Entisajan kyläyhteisöstä tulee mieleen maaseutu ja sen pienet kylät. Kylissä tehtiin useita töitä yhdessä. Monilla oli peltotöitä ja niihin sai apua kylän muilta asukkailta. Autettiin siis hyvin paljon lähimmäisiä. Jos kylässä tapahtui jotain erikoista niin siitä tiesi heti kaikki. Jos tapahtuma oli jotain hävettävää, niin siitä sai kärsiä kyllä koko kylän silmissä. Entisajan kyläyhdyskunnassa eläminen ei siis ollut aina ihan leppoisaa tai auvoista jos ei tehnyt aina niin kuin muutkin.

Mitä on muuttunut entisajan kyläyhdistysten toiminnassa?

Nykypäivänä ei juurikaan enää puhuta edes kyläyhdistyksistä. Monikaan ei ajattele että sellaisia on olemassa. Suurin osa ihmisistä asuu kaupungeissa ja siellä ei kovinkaan paljon välitetä mitä naapurissa tapahtuu.

Grillaus on kyläyhdistyksen yleinen yhteinen tapahtuma

Nykyään toimitaan ennemminkin kaveripiireinä ja muiden vähän vieraampien ihmisten asioista tiedetään vain sen verran mitä he kertovat elämästään sosiaalisessa mediassa tai mitä heistä kerrotaan eri medioissa. Naapuria eivät kaikki edes tervehdi, mutta onneksi varsinkin pientaloalueilla on myös läheisempää tekemistä naapureiden kanssa. Jos naapuri sattuu olemaan sellainen, jonka kanssa haluaa viettää aikaa niin silloin moni järjestää naapureiden kesken grillaushetkiä ja kutsuu omiin juhliin. Tämä on vissiin sitä entisajan kunnollista kyläyhdistystoimintaa. Ihan erilaista siis.

Nykyään ei välitetä muista niin paljon kuin ennen. Lehdistä saa lukea aika usein juttuja siitä kuinka joku on voinut maata kuolleena asunnossaan jopa vuosia. Tämä olisi ollut entisajan kyläyhteisössä ihan mahdotonta että kukaan ei olisi tällaista huomannut.

Nykyään asutaan isoissa kodeissa, mutta niissä ei asuta monta sukupolvea samoissa tiloissa. Vanhukset asuvat joko yksin tai jossain hoitolassa. Usein kuulee kuinka he valittelevat kun omat lapset ja muu suku käy siellä niin harvoin tai ei ollenkaan. Vanhukset ovat yksinäisiä nykyään.

Ulkomaiden kyläyhdistystoiminta

Suomalainen kyläyhdistystoiminta on siirtynyt hyvin vahvasti myös ulkomaille, kun varsinkin suurten ikäluokkien iäkkäämmät edustajat ovat muuttaneet esimerkiksi Espanjaan. Espanjassa myytävien edullisten asuntojen seuraksi liittyneet vanhukset ovat luoneet esimerkiksi Malagan Fuengirolaan aivan omanlaisen suomalaisen ”kyläkulttuurin” eikä paikka ole suinkaan ainoa Suomessa. Jos olet suunnittelemassa reissua ulkomaille ja kyläyhdistykset kiinnostavat sinua, kannattaa käydä vilkaisemassa!

Mitä samoja piirteitä voi löytää nykypäivän kyläyhdistystoiminnasta verrattuna entiseen?

Nykyäänkin voi löytää jotain samoja piirteitä entisajan kyläyhteisöjen toiminnasta. Kaupunkien lähiöissä varsinkin on asukastupia, joissa voi nähdä kylän muita jäseniä. Niissä voidaan tarjota ruokaa pienellä rahasummalla ja siellä voi vaikka käydä ompelemassa ja rupattelemassa muiden kanssa. Asukastupatoiminnalla on tarkoitus lähentää yhteisöä ja saada ihmiset tutustumaan toisiinsa. Se että käykö niissä juuri kukaan, on sitten eri asia. Monia asukastupia on lakkautettu juuri sen takia kun niiden toimintaan ei ole osallistuttu.

Nykyään kyläyhdistykset eivät ole niin tiiviitä yhteisöjä ja niihin ei monikaan tunne kuuluvansa. Lähimmäisiä toki autetaan, mutta avuntarve jää usein huomaamatta. Nykyään kuitenkin saa olla erilainen Ja omassa rauhassa helpommin kuin entisajan kyläyhdistyksissä.